Friedrich Nietzsche:
Otteita
teoksista
-----
Sosialismi on despotismin haaveellinen, nuorempi veli ja se tahtoo periä veljensä; sosialismin pyrkimykset ovat siis pohjimmiltaan taantumukselliset. Se vaatii despotismin tavoin valtion vallan täydellisyyttä, ylittääkin sen pyrkimällä yksilöllisyyden tuhoamiseen: sosialismin mielestä yksilöllisyys on turhaa luonnon ylellisyyttä, yksilö on muutettava paremmin yhteiskunnan tarkoituksiin sopivaksi. Sukulaisuuden vuoksi sosialismi viihtyy lähellä rajuja vallanpurkauksia, kuten vanha sosialisti Platon sisialaisen tyrannin hovissa. Sosialismi toivoo vuosisadallemme tyypillistä väkivaltavaltiota ja pyrkii sen perijäksi. Mutta perintö ei riitä, kansalaiset tahdotaan alistaa ennen näkemättömän täydellisesti. Sosialismi yrittää lopettaa vanhan uskonnollisen kunnioituksen valtiota kohtaan - koska nykyiset valtiot on tuhottava -, mutta juuri siksi se voi saada vallan korkeintaan lyhyiksi ajoiksi äärimmäisen terrorin avulla. Se valmistautuu kaikessa hiljaisuudessa hirmuhallintoon ja lyö puolisivistyneisiin massoihin sanaa oikeudenmukaisuus kuin naulaa päähän riistääkseen kokonaan heidän ymmärryksensä (puolisivistys vei siitä osan) ja hankkiakseen heille hyvän omantunnon siinä näytelmässä, jota heidän on esitettävä.
Sosialismi opettaa sangen kovakouraisesti ja tehokkaasti, kuinka vaarallista on valtiollisen vallan
kasaantuminen. Se valaa kansalaisten mieliin epäluuloa valtiota kohtaan. Siksi sen karmea sotahuuto: "Valtiolle mahdollisimman paljon!" kuuluu entistä ilkeämmältä.
Mutta pian kajahtaa voimakkaampi vastahuuto: "Valtiolle mahdollisimman vähän!"
Inhimillistä, liian inhimillistä
. . .
Jo sana kristinusko on väärinkäsitys - oikeastaan on ollut vain yksi ainoa kristitty, ja hän kuoli ristillä. Evankeliumi kuoli ristillä. Tästä hetkestä lähtien on kaikki, mitä evankeliumiksi kutsutaan, ainoastaan sen vastakohta, mitä hän elämällään julisti: huono sanoma, dysangelium. On väärää aina mielettömyyteen saakka, jos uskossa, esim. uskossa Kristuksen lunastukseen nähdään kristityn tunnusmerkki: vain kristillinen käytäntö, samanlainen elämä kuin hänen, joka kuoli ristillä, on kristillistä...
. . .
Ellei aseteta elämän painopistettä tähän elämään, vaan tuollepuolen -
ei-mihinkään - niin on elämältä riistetty sen painopiste yleensä.
Suuri valhe persoonallisesta kuolemattomuudesta turmelee kaiken järjen,
kaiken luonnon vaistossa - kaikki, mikä vaistossa on terveellistä,
elämäävaativaa, tulevaisuutta lupaavaa, herättää nyt epäluuloa.
Antikristus