Jokainen vakavasti ajatteleva radikaali, joka haluaa poistaa köyhyyden ja sodat maailmasta, huomaa pian, että hänen on ratkaistava kolme pääongelmaa:
* mikä on sen olemassaolevan yhteiskunnan todellinen luonne, joka tuottaa nämä yhteiskunnalliset epäkohdat;
* mikä on rauhanomaisen, jokaisen ihmisen tarpeet täyttävän yhteiskunnan todellinen luonne; ja
* miten oikeastaan tuhotaan edellinen ja luodaan jälkimäinen.
On suhteellisen helppoa havaita ainakin osa yhteiskuntamme luonteenpiirteistä ja ymmärtää, että valtio itse aiheuttaa kaikki sosiaaliset epäkohdat, sodat mukaan lukien. Siitä syystä ei ole mitään uutta vaatia, että valtio on lakkautettava. Anarkistit ovat vaatineet sitä jo vuosikausia.
On paljon vaikeampaa määritellä ihanneyhteiskunnan luonteenpiirteet, koska kyseinen yhteiskunta on suunniteltavissa vasta sen jälkeen, kun tiedämme ihmisen todellisen luonteen. Ehkä kaikkein suurimmat ongelmat koskevat kuitenkin itse vallankumousta. Meidän täytyy tietää kuinka toimia oikein, jotta saavuttaisimme ihanteemme.
Ottaen huomioon yllämainitut asiat tajuaa pian, että ymmärtääkseen pasifismia on tutustuttava lukemattomaan määrään erilaisia aihepiirejä. Kun olin nuori mies ja aloin kerätä kirjallisuutta opiskelujani varten, huomasin pian, että lukuunottamatta biologiaa ja eräitä tekniikan ja tieteen aloja minulla oli teoksia lähes jokaisesta mahdollisesta aihepiiristä. Rauhaa ja muita tavoiteltavia yhteiskuntaideoita käsitteleviä aiheita on useita. Vaikka nyt aionkin antaa lyhyen yhteenvedon vastauksista yllämainittuihin kysymyksiin, yhteiskunnasta todella kiinnostuneiden täytyy itse etsiä niitä vielä enemmän.
Aloitetaan yhteiskuntamme luonteenpiirteistä. Me elämme valtiossa, jossa puolestaan on erillinen pieni ryhmä ihmisiä. Tätä ryhmää kutsutaan hallitukseksi. Hallitus on näennäisesti olemassa asioiden hoitamista varten, mutta sen todellinen ja kaikenvoittava tarkoitus on, ei suinkaan työskennellä ihmisten hyvinvoinnin puolesta, vaan varmistaa oman olemassaolonsa jatkuvuus. Hallitus ei voi tehdä mitään, jollei se ole olemassa. Niinpä hallitsijat ovat aina haluttomia luopumaan vallasta, ja jokainen hallitus taistelee sodat hamaan loppuun saakka, tosin alamaiset saattavat tuhoutua samalla. Hallituksen toissijainen tehtävä on työvoiman ja vaurauden epätasainen jakaminen. Tuloksena on yhteiskunta, jossa on muutama joutilas, rikas ihminen sekä iso työläisten ja köyhien joukko.
Varmistaakseen selviytymisensä ja saavuttaakseen toissijaiset tavoitteensa, hallitus ponnistelee täyttääkseen useita pienempiä tavoitteita. Sen vuoksi se kontrolloi alamaistensa elämää keinolla millä hyvänsä. Ja koska hallitus kontrolloi kaikkia ihmisiä, meidän tuntemamme yhteiskunta on ko. kontrollin tulos.
Tapaa, jolla hallitus haluaa ihmisten käyttäytyvän, kutsutaan laiksi. Lainkuuliaisuus saavutetaan yhdistelemällä porkkanaa (raha ja muut palkkiot), keppiä (väkivalta kaikissa eri muodoissa) sekä tiedonsäätelyä (propaganda ja sensuuri). Näitä kolmea elementtiä kutsun vallan koneistoksi. Sitä käyttämällä luodaan epäoikeutettu, pyramidimainen yhteiskunta.
Koska joidenkin yksilöiden ja ryhmien palkkiot ja etuoikeudet ovat suuria ja koska yhteiskunta on hyvin monimutkainen, on hyvin vaikeaa nähdä, kuka omistaa todellista valtaa ja kuka ei. Britanniassa todelliset hallitsijat eivät ole vain Westminsterin porukka vaan myös suuret eturyhmät, kuten pankkiirit, virkamiehet ja asevoimat. Nämä ryhmät voivat määräillä hallitusta ja niin he myös tekevät. He kontrolloivat hallitusta, joka palvelee heidän intressejään ja on siten vastuussa asioista.
Koska yhteiskunnan valtiorakenne on niin toivottoman tehoton, jopa suhteellisen yksinkertaiset sosiaaliset ongelmat jäävät ratkaisematta. Asioiden näin ollessa useimmat ihmiset kieltäytyisivät tottelemasta minkäänlaista hallistusta, elleivät he olisi jatkuvan väkivallan uhan alla. Ihmisiä lahjotaan ja huijataan ja jos nämä keinot eivät tepsi, käytetään väkivaltaa. Kuten Tolstoi kirjoitti, väkivalta on vallan perusta. Kannata vallitsevia olosuhteita, tottele lakia tai muuten joudut vankilaan.
Kuitenkaan, ei edes väkivallalla uhkailemalla pysyisi hallitus vallassa ilman jatkuvaa sotaa. Säikkyjen eläinten tavoin suurin osa ihmisistä uskoo, että heidän on valmistauduttava sotaan. Uskoessan näin he hyväksyvät sen, että hallitus keskitetysti hallitsee ja suunnittelee yhteisen puolustuksen mahdollista hyökkääjää vastaan. Hallitukselle sota on äärimmäinen keino saavuttaa kansan tottelevaisuus; mikään valtio ei voi olla olemassa ilman sotaa ja sen jatkuvaa uhkaa.
Voidaan todistaa, että ihmiset ovat synnynnäisesti hyviä. He pyrkivät keskinäisen kiistelemisen sijasta yhteistoimintaan ja auttamaan toisiaan. Nykyajan ihmiset käyttäytyvät kuitenkin usein vahingollisesti. Se johtuu siitä, että heidän todellinen luonteensa on vääristynyt ja he elävät tuhoisassa ympäristössä. Niinpä se yhteiskunta, jonka me haluamme, hyödyntää juuri tuota ihmisten yhteistyöhalua. Siinä ei ole hallitusta, mutta siinä on ns. neuvojaryhmiä, jotka auttavat toisia teknologian hyödyntämisessä sekä sosiaalisten suhteiden hoitamisessa. Näillä ryhmän jäsenillä ei ole minkäänlaista väkivallalle perustuvaa auktoriteettia. Heidän neuvojaan kuunnellaan, koska he neuvovat rakkaudella ja haluavat parasta tulosta kaikille. Asiat suunnitellaan ja toteutetaan mutta ilman hallitusta, koska jokainen hallitsee jokaista. Kaikille riittää yllinkyllin vaurautta, koska jokainen tuottaa sen jokaiselle. Vaurautta riittää, koska sitä ei tuoteta voitontavoittelun takia, eikä sitä tuhlata hallitukseen eikä sen tukemaan väkivaltaan.
Saavuttaaksemme ihanneyhteiskuntamme meidän on muistettava, että lopputulos ei koskaan oikeuta keinoja. Tämä johtuu siitä, että käyttämämme keinot muovaavat lopputuloksen. Me emme voi kulkea takaperin ja saapua määränpäähämme väärästä suunnasta. Sen takia meidän on aloitettava nyt, jotta pääsisimme eteenpäin - meidän on toimittava nyt samalla tavalla kuin jo eläisimme ihanneyhteiskunnassamme, niin pitkälle kuin mahdollista.
Meidän ei pidä tehdä mitään, mitä me emme tekisi ihanneyhteiskunnassammekaan. Meidän ei pidä kuulua vallankumoukselliseen ryhmään, hyväksyi se väkivallan tai ei, eikä meidän tule työskennellä missään ryhmässä, joka on oleellinen osa valtiorakennetta. Meidän ei tule työskennellä poliisivoimissa, armeijassa eikä millään keinotekoisella talouden alueella, kuten pankki- tai vakuutusalalla. Meidän ei myöskään tule työskennellä, jotta tietty ihmisryhmä saisi työllämme tarpeetonta luksusta.
Tietoisella ihanteidemme levittämisellä toiminnastamme tulee maailmanlaajuista. Me emme tunnusta minkäänlaisia valtionrajoja, koska sellaisia ei tule olemaan tulevaisuuden yhteiskunnassa.
Te, joiden mielestä tämä kaikki on liian monimutkaista ja epämääräistä, muistakaa tämä yksinkertainen asia: valtio voidaan lakkautaa yksinkertaisesti luopumalla väkivallasta. Valtio ei voi olla olemassa ilman sotaa, joten sodan lakkauttamalla me samalla lakkautamme valtion. Ei ole niin yksinkertaista, että ihmisten lakatessa taistelemasta sodat lakkaavat. Valtio lepää väkivallan perustalla, ja kun ihmiset kieltäytyvät tukemasta väkivaltaa osana valtiokoneistoa, valtio tuhoutuu.
Samalla kun tuhoamme kaikki ei-toivotut elementit nykyisestä yhteiskunnastamme, meidän on samalla luotava uusi järjestelmä. Meidän täytyy jo nyt rakentaa ihanteidemme mukaisia ryhmittymiä, kommuuneja, joissa työvoima vapautetaan teknologian ja tieteen oikean käytön avulla; kommuuneja, missä kaikki saavat yhtäsuuren osan ja missä kaikilla on aikaa ja mahdollisuuksia sivistyksestä nauttimiseen.
Jos ihmiset tekevät kaikki yllä kuvailemani asiat anarkistisen yhteiskunnan luomiseksi, heillä tulee olemaan kaikki tarpeellinen kunnollista elämää varten. He tulevat elämään elämänsä rauhassa ja toisiaan rakastaen, ei tappaen.
Monet ihmiset haluavat vähentää maailmassa olevaa kärsimystä. He yrittävät tehdä sen yhteiskuntaa muuttamalla. Valitettavasti vain anarkistit ovat tajunneet sen, että saadaksemme kaikille yhtäläiset, kunnolliset olot meidän on vaihdettava nykyinen yhteiskuntamuotomme kokonaan uuteen. Vain anarkistit haluavat tuhota valtion ja korvata sen todella vapaalla ja järkevällä yhteiskunnalla. Mutta mitä tämä oikein tarkoittaa?
Maapallon asujaimisto on jaettu noin 170 ryhmään - määrä vaihtelee. Jokaisessa ryhmässä ihmiset järjestävät yhteiskuntaelämänsä samalla tavalla, joten he muodostavat valtioksi kutsutun yksikön. Valtio-sanalla tarkoitetaan käyttäytymistä tietyn mallin mukaan. Ei ole olemassa mitään syytä, minkä vuoksi maailma pitäisi jakaa juuri näin tai miksi jokaisen ryhmän pitäisi muodostaa oma valtio. Sen takia sanoessamme että valtio on hävitettävä, tarkoitamme, että maailma tulisi jakaa erilailla - tai ei ollenkaan - ja että ihmisten tulisi järjestää yhteiskuntaelämänsä kokonaan uudella tavalla.
Jokaisessa valtiossa on hallitus, jonka tehtävänä pitäisi olla järjestäytyneen yhteiskunnan sunnitteleminen ja luominen sekä jokaisen ihmisen palveleminen. Mutta hallitus ei olekaan olemassa tätä tarkoitusta varten ja se epäonnistuu yhteiskunnan luomisessa. Niinpä useimmilla ihmisillä ei ole elämään tarvittavia edellytyksiä. Hallitus päinvastoin on syypää tuhoon, kärsimykseen ja kuolemaan. Ja koska valtio mahdollistaa hallituksen olemassaolon ja tarvitsee näitä kaikkia yhteiskunnan epäkohtia, se täytyy tuhota.
Valtio on olemassa vain, koska ihmiset käyttäytyvät tietyllä tavalla; siksi se tuhoutuu, jos ihmiset käyttäytyvätkin erilailla. Sen vuoksi valtio on mahdollista tuhota ketään vahingoittamatta. Me voimme tuhota valtion yksinkertaisesti muuttamalla käyttäytymistämme. Vain osa nykyään käytössä olevista valtion toiminnoista lakkautetaan; monelle keksitään uutta käyttöä. Kun ihmiset käyttäytyvät yhteiskunnallisesti eri tavalla, he elävät erilaista elämää ja tarvitsevat erilaisia toimintoja.
Valtion tuhoamisessa tuhoutuu omaisuutta ja ihmishenkiä vain, jos prosessin puolesta tai sitä vastaan käytetään väkivaltaa.
Anarkistit epäonnistuvat väkivaltaisessa yhteiskunnan muuttamisessa, koska tehokkaan väkivallan on oltava organisoitua. Se tarkoittaa valtion mallin mukaan rakentuvan ryhmittymän perustamista. Anarkistien on pakko itse luoda järjestelmä, joka toimii samalla tavalla kuin se, jota he yrittävät tuhota. Väite, jonka mukaan he voisivat aluksi käyttää väkivaltaa ja lopullisen voiton jälkeen muuttaa yhteiskunnan ihanteelliseksi, on väärä. Heidän johtajansa vain takertuisivat valtaan samalla tavalla kuin nykyiset johtajatkin. Jopa oletus, jonka mukaan anarkistit kykenisivät voittoon, on virheellinen. Hallituksella on runsaasti sotilaita ja asevoimia, joten vallankumouksen sattuessa sen voitto olisi varma. Anarkistien ainoa toivo olisi taivutella vähintään puolet vastaan tastelevista sotilaista heidän puolelleen, jotta nämä voisivat liittyä taisteluun barrikadeille heidän kanssaan. Tämä olisi mahdotonta. Hallitus saa aina sotilaita taistelemaan puolestaan, jos ei muuten niin kuolemalla uhkailemalla. Ja sotilaat taistelevat, vaikka taistelu merkitsisikin yhtä varmaa kuolemaa kuin siitä kieltäytyminenkin. Juuri samoin kuin Ensimmäisessä Maailmansodassa Sommen taistelussa, missä miljoonat sotilaat lähtivät sokeaan hyökkäykseen vain joutuakseen konekivääritulen niittämiksi.
Koska joukkoväkivalta tarvitsee jonkilaisen hallituksen ohjaimiinsa - ja myös muista syistä - meidän ei pidä yrittää valtion tuhoamista minkäänlaisella aseellisella vallankumouksella. Väkivalta ei voi luoda ihanneyhteiskuntaa. Sen vuoksi ei tule järjestää väkivaltaisia mielenosoituksia, ei poliittisia salamurhia, eikä mitään sairaita väkivallan muotoja, kuten elintarvikkeiden myrkyttämistä.
Valtio tuhotaan, ei käyttämällä väkivaltaa, vaan päinvastoin kieltäytymällä siitä. Hallitus ei voi säilyttää valtaansa ilman poliisivoimia, jotka pakottavat ihmiset tottelemaan, eikä ilman armeijaa, jota tarvitaan taistelemaan hallituksen sodissa. Valtiot luhistuisivat ilman niitä koossapitäviä sotia. Niinpä anarkistien tulisi kieltäytyä taistelemasta riippumatta siitä, vastustavatko he väkivaltaa tai eivät. Samalla tavalla kuin anarkopasifistit, heidän tulisi tunnollisesti vastustaa sotaa.
Taistelusta kieltäytyminen on vain yksi osa valtion tukemisesta kieltäytymistä. Ihmisten täytyy kieltäytyä kaikesta valtiollisesta toiminnasta, jotta he voisivat luoda ihanteellisen yhteiskunnan. Heidän ei tule osallistua hallituksen toimintaan eikä hyväksyä mitään valtion tarjoamaa työtä. Heidän täytyy myös kieltäytyä työskentelemästä missään instituutiossa, joka suoraan tukee hallituksen toimintaa, kuten pankeissa, vakuutusyhtiöissä ja kirkoissa. Valtion rakenne tuhoutuu, jos ihmiset eivät enää hyödynnä sitä. Ja anarkistien täytyy filosofiaansa levittämällä tehdä lisää anarkisteja. Kun tarpeeksi suuri määrä ihmisiä hylkää valtion eikä hyödynnä sitä, valtio katoaa.