Tekstisivuilla oleva sananjälkeinen nuoli (->) viittaa sanastoon.

Aivoperäisiä kielellisten toimintojen häiriöitä. Brocan eli motorinen afasia on puheen tuottamisen häiriö; Wernicken eli sensorinen afasia on puheen ymmärtämisen häiriö.

Usein tietyssä tilanteessa viriävä, melko lyhytkestoinen mutta yleensä voimakas tunnetila.

Emotionaalisesti latautunut käyttäytymisreaktio, joka tähtää haitan tai vahingon aiheuttamiseen. Usein aggressio voi ilmetä pelkästään sisäisinä virikkeinä tunteissa ja mielikuvissa.

Aistinelimistä (niiden reseptoreista) informaatiota tuovat, sensoriset hermosyyt.

Potilas, jolta on katkaistu aivopuoliskoja yhdistäviä ratoja (mm. aivokurkiainen) esim. epilepsian rajoittamiseksi. Toimenpide ehkäisee aivopuoliskojen kommunikointia toistensa kanssa.

AIVOHALVAUS

Aivoverenkierron häiriö, joka tuhoaa aivokudosta estämällä sen hapensaannin sekä aiheuttamalla rakenteellisia vaurioita.

Aivopuoliskoja yhdistävä laaja, myeliinipeitteellisten hermosyiden muodostama hermoratajärjestelmä.

Hypofyysi; pieni sisäeritysrauhanen, jonka etuosa erittää ainakin kuutta ja takaosa kahta hormonia. Aivolisäke toimii osin hypotalamuksen säätelyn alaisena ja sen erittämät hormonit säätelevät muiden sisäeritysrauhasten toimintaa.

Keskiaivojen ja ydinjatkeen välissä oleva aivorungon osa. Aivosillassa sijaitsee laaja osa aivoverkostoa.

EEG (elektroenkefalografia); pään pinnalta tehdyt sähkökenttien mittaukset kuvaavat aivojen kokonaisvaltaista sähköistä toimintaa.

Aivopuoliskot eivät ole identtiset toiminnaltaan. Selkeimmin tämä näkyy kielellisissä toiminnoissa, jotka sijaitsevat yleisimmin vasemmassa aivopuoliskossa.

Tiheä hermosolujen kudelma, jonka toiminta liittyy vireystilan ja uni-valvevaihtelun säätelyyn.

AKSONI

Aktiopotentiaaleja välittävä hermosolun viejähaarake, joka saattaa olla hyvinkin pitkä. Hermosolulla on vain

yksi aksoni. Sen mahdollinen myeliinituppi lisää tuntuvasti aktiopotentiaalien johtumisnopeutta aksonin solukalvolla.

Hermoimpulssi, toimintajännite; suuri, nopea hermosolun kalvojännitteen muutos, joka leviää samankokoisena nopeasti pitkin hermosolukalvoa. Ks. kalvojännite.

Alkiovaihe tai -kausi on kohdunsisäisen kehityksen varhainen vaihe, jona aikana kehittyvät useimmat elimet. Se ulottuu ihmisellä noin kahden viikon iästä hedelmöityksestä noin kahdeksan viikon ikään. Sitä seuraa sikiövaihe tai -kausi, joka kestää syntymään.

Aivosairaus, johon liittyy hermosolukatoa ja muita muutoksia aivoissa. Potilaan psyykkis-kognitiivinen trio laskee voimakkaasti ja sairaus johtaa lopulta liikuntakyvyttömyyteen ja kuolemaan.

Piristeenä käytetty, keskushermostoa kiihdyttävä huumausaine.

Osittainen tai täydellinen muistinmenetys, joka voi olla väliaikainen tai pysyvä. Taaksepäin suuntautuvassa (takautuvassa, retrogradisessa) amnesiassa ei muisteta aiempia tapahtumia joltakin ajanjaksolta ennen aivoihin kohdistunutta vauriota.

Eteenpäin suuntautuvassa (anterogradisessa) amnesiassa ei kyetä painamaan mieleen uusia asioita.

Laihuushäiriö; erityisesti nuorilla naisilla esiintyvä pakonomainen laihduttaminen, joka hoitamattomana voi johtaa jopa kuolemaan.

Aivoperäinen tahdonalaisten liikesarjojen ja -kokonaisuuksien koordinaatiovaikeus.

Välittäjäaine keskushermostossa, hermo-lihasliitoksissa sekä parasympaattisessa järjestelmässä.

Aivokuoren alueita, jotka eivät ole tekemisissä yksinomaan tiettyjen aisti- tai liiketoimintojen kanssa. Niiden tehtävät liittyvät ilmeisesti mm. monimutkaisempiin havaintotoimintoihin.

Sosiaalisten tapahtumien arviointi, jossa henkilö liittää toisiin ihmisiin tai itseensä tiettyjä ominaisuuksia, piirteitä, tunnetiloja tai aikomuksia.

Sympaattiseen ja parasympaattiseen järjestelmään jakautuva "tahdosta riippumaton" järjestelmä, joka säätelee sydämen ja useiden muiden sisäelinten toimintaa sekä sisäeritystä. Sympaattinen järjestelmä pyrkii yleensä kohottamaan elimistön toimintatasoa, kun taas parasympaattinen toimii erityisesti lepotilassa.

Behaviorismiin liittyvä. Behavioristinen suuntaus piti psykologian tutkimuskohteena vain havaittavaa käyttäytymistä, joka on opittua ja perustuu ärsykkeen ja reaktion väliseen yhteyteen. Suuntaus ei hyväksynyt 'sisäisten’ psyykkisten tilojen eikä siis emootioidenkaan tutkimista muuten kuin ehdollistumisen tai jäljittelyn näkökulmasta.

Biofeedback; henkilö voi itse tarkkailla oman elimistönsä tilaa jollakin fysiologisella mittarilla (EEG, EMG, syke, verenpaine jne.). Näitä mittareita hyväksi käyttäen hän voi opetella esim. rentoutumaan tahdonalaisesti.

Seksuaalisen mielenkiinnon kohdistuminen sekä vastakkaiseen että omaan sukupuoleen.

Otsalohkon alue (useimmiten vasen aivopuolisko), jonka vaurio vaikeuttaa puheen tuottamista.

Isoaivokuoren kudoksen (solut ja syyt) alueellisiin vaihteluihin perustuva aivokuorikartta, jota käytetään edelleen myös aivokuoren toiminnallisena jakoperusteena.

Ahmimishäiriö; hallitsemattomia ylensyöntijaksoja ja ruumiinpainon tarkkailua, jota pyritään vähentämään mm. oksentamalla.

Aivoperäinen, laaja-alainen aikuisiässä tapahtuva henkisen suorituskyvyn lasku, joka aiheuttaa myös jonkinasteisen hoidon tarpeen.

Sähköisiä viestejä hermosolulle tuovat haarakkeet. Presynaptiset hermosolut synapsoituvat etenkin postsynaptisen hermosolun dendriittien kanssa. Dendriitit kykenevät muuttamaan haaroitustaan läpi elämän.

Puutos tai esto, joka kohdistuu esim. aistitoimintaan (näönesto, synnynnäinen sokeus, eristäminen normaalista ärsykeympäristöstä), sosiaalisiin suhteisiin (hoivattomuus, eristys) tai uneen (valvominen tai valikova vilkeunen esto).

Keskushermoston välittäjäaine, joka liittyy erityisesti tyvitumakkeiden toimintaan.

Psyykkisen ja fyysisen toiminnan vuorovaikutusta koskeva näkökanta, jonka mukaan psyykkinen toiminta ja aivotoiminta ovat kaksi toisistaan riippumatonta asiaa. Dualistisia näkökantoja ovat myös parallelismi ja interaktionismi. Edellisen mukaan psyykkinen ja aivotoiminta esiintyvät rinnakkaisina mutta erillisinä, kun taas jälkimmäisen mukaan ne voivat vaikuttaa toisiinsa.

Lähinnä aistinelinten edustusalueet aivokuorella; esimerkiksi sormien tai tietyn näkökenttäalueen edustusalue tuntoaivokuorella tai ensimmäisellä näköaivokuorella. Käytetään myös joskus nimitystä representaatio(alue). (vrt. assosiatiiviset alueet.)

EEG Ks. aivosähkökäyrä.

Oppimistapahtuma, jossa ärsykkeiden ja reaktioiden välille syntyy uusia yhteyksiä. Ehdollistumisessa on kaksi päälajia:

- klassinen ehdollistuminen: opitaan yhdistämään aiemmin käytettyjä reaktioita ärsykkeisiin, jotka antavat tietoa tulevista ärsykkeistä, mutta joihin ei ennen oppimista reagoitu.

- väline-ehdollistuminen: opitaan yhdistämään ärsykkeisiin sekä aiemmin käytettyjä että uusia reaktioita, koska reaktiot johtavat seurauksiin.

Elektromyografia; lihasten sähköisen toiminnan mittaus.

Tunne, jonka komponentteja ovat elimistön prosessit (esim. autonomisen hermoston toiminnan muutokset), kognitiiviset tekijät (esim. uskomukset ja arvioinnit), ruumiilliset ilmaisut (esim. ilmeet, eleet, ruumiinliikkeet ja -asennot, äänensävyt) ja emootioihin liittyvät reaktiot. Psykologisessa emootioiden tutkimuksessa pyritään selvittämään näiden komponenttien suhdetta emootioiden subjektiiviseen kokemiseen. Emootioilla on myös niille ominainen sävy, voimakkuus ja kesto.

Kyky ymmärtää toisen ihmisen tunteita ja eläytyä niihin.

Elimistön itsensä synnyttämiä morfiineja, joiden vaikutukset liittyvät kiputuntoon ja mielihyvämekanismeihin.

Motivaation energia-aspektilla tarkoitetaan sitä, että motiivit vaikuttavat siihen, miten ihminen toimii, miten vireästi, aktiivisesti ja sinnikkäästi hän pyrkii tavoitteisiinsa (vrt. suuntaava aspekti).

Elimistön itsensä tuottamia aineita (vrt. endorfiinit), jotka toimivat mm. välittäjäaineina ja vaikutukset liittyvät esim. kivun aistimiseen.

Fysiologisen perustarpeen tyydyttävä toiminnan seuraus. Vrt. toissijaisvahvistaja.

Aivojen sähköisen toiminnan häiriö, johon voi liittyä tajunnan menetys ja mahdollisesti kouristuksia. Epilepsiaa esiintyy useita tyyppejä.

Se, miten paljon henkilö pelkää käsillä olevaan tehtävään tai toimintaan mahdollisesti liittyvää epäonnistumista. Epäonnistumisen pelko on saavutusmotivaatioteorian tärkeä osatekijä. Vrt. saavuttamismotiivi.

Psyykkisen ja fyysisen toiminnan vuorovaikutusta koskeva näkökanta, jonka mukaan psyykkiset ilmiöt kuten tietoisuus eivät liity kaikkeen aivotoimintaan. Aivot voivat toimia tuottamatta psyykkistä toimintaa. Psyykkinen toiminta esiintyy aivotoiminnan tuloksena vasta kun aivot ja hermosoluverkostot ovat järjestäytyneet yksilökehityksessä toimimaan tietyllä tavalla. Psyykkisen toiminnan eri puolet ovat siten esiin tuleva ominaisuus.

Talamus, hypotalamus, tyvitumakkeet, limbinen järjestelmä ja aivokuori.

Verkkokalvon keskiosa, joka on tarkimman näkökyvyn alue (eniten tappisoluja).

Oppi psyykkisten toimintojen sijainnista aivoissa. Frenologien mukaan ihmisen psyykkiset ominaisuudet voidaan päätellä hänen kallonmuotonsa perusteella.

Hermotukikudoksen solu. Gliasoluja on aivoissa huomattavasti enemmän kuin hermosoluja.

Alkeellinen oppimistapahtuma, jossa opitaan olemaan reagoimatta ärsykkeeseen. Se ilmenee esim. heijastevasteiden pienenemisenä ärsykettä toistettaessa.

Vaste johonkin ärsykkeeseen saadaan kasvamaan, jos ärsyke esitetään jonkin aikaa samanaikaisesti esim. kivuliaan ärsykkeen kanssa. Vaste pysyy myös voimistuneena jonkin aikaa, vaikka sen aiheuttavaan ärsykkeeseen ei enää liitykään em. kipuärsykettä.

Sähköisten signaalien välitykseen erikoistunut hermokudoksen solu.

HERMOSTON KASVUTEKIJÄ

NGF (nerve growth factor); kasvutekijät ohjaavat hermosolut kasvamaan oikeisiin kohteisiin. Erilaisia kasvutekijöitä on hermoston lisäksi kaikkialla elimistössä.

Seksuaalisen mielenkiinnon kohdistuminen vastakkaiseen sukupuoleen.

Tärkeä osa limbistä järjestelmää; vauriot aiheuttavat muistin ja erityisesti mieleenpainamisen häiriöitä.

Elimistön sisäinen tasapaino.

Seksuaalisen mielenkiinnon kohdistuminen omaan sukupuoleen.

Neglect-oireyhtymä; aivovauriosta johtuva tiedostamisen häiriö. Toispuoleisessa tarkkaamattomuudessa potilas ei reagoi vaurion vastakkaiselle kehon puolelle esitettyihin ärsykkeisiin. Toispuoleisessa huomioimattomuudessa potilas ei ole tietoinen vaurion vastakkaispuoleisesta ympäristöstään.

Sisältää useita elimistön tasapainon ylläpitoon ja sisäerityksen säätelyyn liittyviä keskuksia.

Solukalvossa on erikokoisia kanavia, joiden läpi määrätynkokoiset ionit mahtuvat kulkemaan jatkuvasti (passiiviset kanavat). Toiset kanavat (jännitesidonnaiset kanavat, aktiiviset kanavat) päästävät määrättyjä ioneja läpi vain, mikäli kalvojännite muuttuu määrätyllä tavalla.

Aivokuori, korteksi; aivojen harmaa kuorikerros, jossa on enimmillään kuusi kerrosta. Sen kumpikin puolisko jaetaan otsa-, ohimo-, päälaen- ja takaraivolohkoon.

Lepojännite on lepotilassa hermosolukalvon yli vallitseva kalvojännite, jolloin hermosolun sisäpuoli on varautunut n. -70 mv ulkopuoleen nähden. Lepopotentiaali perustuu erilaisiin ioni-pitoisuuksiin (erityisesti natrium ja kalium) solu- ja kudosnesteessä ja se pidetään yllä Na-K-pumpun avulla.

Laukeamiskynnys on kalvojännitteen muutos (lepojännitteen pieneneminen n. 15 mV), jolloin Na-ja K-kanavat aukeavat synnyttäen suuren ja nopean kalvojännitteen muutoksen, aktiopotentiaalin. Laukeamiskynnys on siten n.-55 mV.

Kykenemättömyys kohdistaa molempien silmien katse samaan kohteeseen.

Sellaiset tarpeet, joiden tyydyttämisellä ei ole ylärajaa vaan joiden tyydyttämiseen tähtäävä toiminta motivoi itse itseään. Maslowin termi. Vrt. puutostarpeet.

Emootioiden ilmaisun tuottama 'puhdistuminen' ja eheytyminen.

Tietoisuus omasta kehosta, sen asennoista ja liikkeistä.

Keskiaivoissa sijaitsee näkö- ja kuuloinformaation käsittelyyn liittyviä tumakkeita.

KESKUSHERMOSTO

Aivot ja selkäydin.

LTP (long-term potentiation); synapseissa esiintyvä pitkäkestoinen toiminnallinen herkistyminen on seurausta jonkin aikaa kestävästä synapsin tavallista voimakkaammasta toiminnasta. Synapseissa tavataan myös pitkäkestoista toiminnan ehkäisyä (LTD, long-term depression).

Informaation tiedollisessa käsittelyssä ilmenevä vääristymä, joka voi olla esimerkiksi tarkkaavaisuuden, arvioinnin muistin vääristymä, silloin kun emotionaalisesti sävyttynyttä informaatiota käsitellään valikoivasti.

Henkilön käsitys siitä, pystyykö hän vaikuttamaan tapahtumiin (sisäinen kontrollikäsitys) vai ei (ulkoinen kontrollikäsitys) eli sijoittaako henkilö tapahtumien "syyt" itseensä vai itsensä ulkopuolelle. Englanninkielinen nimitys on "locus of control".

Alkoholisteilla esiintyvä muistihäiriö, joka koskee sekä lyhyt- että pitkäkestoista muistia. Siihen liittyy myös muu sekavuustila.

Kriittinen ajankohta; vaihe kehityksessä, jolloin esim. näköjärjestelmän on saatava määrätyntyyppistä ärsytystä, jotta hermoverkot voisivat kehittyä normaalisti. Muussa tapauksessa järjestelmä kehittyy (peruuttamattomasti) väärin. Vaiheen mentyä ohi järjestelmä ei ole enää herkkä ko. ärsytyksen puuttumiselle.

Keskiaivojen edessä sijaitseva pieni rauhanen.

Palautumattomissa leesioissa määrättyä hermokudosta vaurioitetaan sähköisesti tai kemiallisesti. Palautuvissa leesioissa kudos saatetaan joksikin aikaa toimintakyvyttömäksi.

Lihastonus; lihaksen perusjänteys.

Lihaksia säätelevät, motoriset hermot.

Sisältää aivorakenteita (hypotalamus, mantelitumake, hippokampus), joiden toiminta liittyy mm. emootioihin ja kognitiivisiin toimintoihin. Limbistä järjestelmää pidettiin aikoinaan keskeisenä emootioiden ja motivaation säätelyjärjestelmänä.

Sisäeritysrauhanen, jonka ydin erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia ja kuorikerros useita aineenvaihduntaa lisääviä hormoneja.

Hallusinaatioita aiheuttava (eli hallusinogeeninen) aine, joka aiheuttaa ohimeneviä havaitsemisen, mielialan ja ajattelun muutoksia.

LÄHESTYMISGRADIENTTI Ks. päämäärägradientti.

MRI (magnetic resonance imaging); Magneettikenttien hyväksikäyttöön perustuva menetelmä, jolla saadaan kenttiä muuttamalla erittäin tarkka kuva mistä tahansa aivojen tai muun elimistön rakenteesta. Menetelmää on alettu soveltaa viime aikoina myös aivotoiminnan kuvauksiin.

Oppimistapahtuma, jossa opittavasta asiasta muodostetaan havainnoimalla sisäinen malli, mielikuva. Toiminta ja oppiminen tapahtuvat tämän mielikuvan varassa.

Osa limbistä järjestelmää; liittyy emotionaalisiin (aggressio, hyökkäyskäyttäytyminen) reaktioihin.

Psyykkisen ja fyysisen- toiminnan vuorovaikutusta koskeva näkökanta. Jyrkimmässä muodossaan sen mukaan on olemassa vain aivotoiminta. Lievempien näkökantojen mukaan psyykkinen toiminta on olemassa, mutta vain aivotoiminnasta riippuvaisena.

Sellainen tarve, toive tai halu, joka saa ihmisen toimimaan ja suuntaamaan toiminnan kohti jotain tavoitetta.

Motiivit voivat irrota biologis-fysiologisista tarpeista ja alkaa itsenäisesti vaikuttaa ihmisen toiminnassa. Allportin termi.

Samaan kohteeseen liittyy useampia, keskenään ristiriitaisia motiiveja, esimerkiksi lähestymis- ja väittämispyrkimys.

Ihmisen toiminnassa vaikuttavien motiivien kokonaisuus.

Multippeliskleroosi eli keskushermoston pesäkekovettumatauti.

Substantia nigra; keskeinen osa tyvitumakkeita ja dopaminergista järjestelmää.

Määrätyntyyppisten gliasolujen (Schwannin solut) aksoneiden ympärillemuodostama tuppi. Tuppi lisää huomattavasti aksoneiden johtumisnopeutta, koska aktiopotentiaalit eivät etene "liukumalla" pitkin aksonia vaan "hyppimällä" pitkin tupessa olevia kuroumia.

Hermosolukalvon mekanismi, joka pumppaa jatkuvasti. Na-ioneja kudosnesteeseen (hermosolun ulkopuolelle) ja K-ioneja solunesteeseen (hermosolun sisään). Tämä järjestelmä pitää yllä lepotilassa lepojännitteen ja palauttaa aktiopotentiaalien jälkeen ionitasapainoa.

Lisämunuaisytimen erittämä hormoni, sympaattisen järjestelmän erittämä ja aivoissa laajalti esiintyvä välittäjäaine.

Ks. aivokuori.

Ihmisen vireystilaa koskeva näkemys, jonka mukaan ihminen pyrkii sopivan aktivaatiotason ylläpitämiseen. Sekä liian alhaista että liian korkeaa aktivaatiotasoa pyritään muuttamaan lähemmäksi optimitasoa.

Orientoitumisreaktio, suuntautumisreaktio, orientaatiorefleksi; tahaton orientoituminen, huomion suuntautuminen johonkin kohteeseen.

Ks. aivokuori.

Paikallinen, pieni kalvojännitteen muutos postsynaptisella solukalvolla tai aistireseptoreissa (reseptorijännite), joka ei leviä laajalti solukalvolla.

Ihon mekaaniseen ärsytykseen ja lämpötilan muutoksiin reagoivat reseptorit.

Dopaminergisen järjestelmän (mustatumake, tyvitumakkeet) toiminnallinen häiriö. Aiheuttaa vapinaa ja liikehäiriöitä sekä mahdollisesti myöhemmin dementiaa.

Positroni-emissio tomografiassa määritetään, kuinka radioaktiivisesti merkittyjen aineet jakautuvat aivoissa. Niiden jakautuminen kuvastaa verenkiertomuutoksia liittyen toiminnan muutoksiin eri aivorakenteissa. PETillä voidaan myös tutkia välittäjäaineiden jakaumia aivoissa.

Hermosolujen välille kehittyy lukuisasti "hiljaisia" synapseja, jotka eivät ole käytössä, mutta joiden toiminta voi tarvittaessa voimistua.

Osallistuvat keskeisesti liikkeiden, erityisesti hienomotoriikan säätelyyn ja liikkeiden oppimiseen.

Liikeaivokuoren edessä oleva alue, jonka tehtävänä on mm. ohjata suuntaavia (raajat) liikkeitä.

Epäitsekkäästi toimiva, toisia auttava, sosiaaliseen yhteistyöhön suuntautunut.

Silmän värikalvon keskellä oleva aukko.

Sellaiset tarpeet, joilla on yläraja, jonka saavuttamisen jälkeen siirrytään muiden tarpeiden tyydyttämiseen. Maslowin termi. Vrt. kasvutarpeet.

PÄÄLAENLOHKO Ks. aivokuori.

Gradientin avulla kuvataan kohteen saaman yllykearvon vaikutusta toiminnan suuntautumiseen ja voimakkuuteen.

Päämäärägradientilla on kaksi alalajia:

- lähestymisgradientti kuvastaa etäisyyttä positiivisen yllykearvon omaavasta kohteesta ja kohteen vaikutusta toiminnan intensiteettiin

- välttämisgradientti kuvastaa etäisyyttä negatiivisen yllykearvon omaavasta kohteesta ja kohteen vaikutusta toiminnan intensiteettiin.

Aksoni jakautuu päätehaarakkeisiin, joiden päässä sijaitsevat synapsit.

Heijaste; tahdosta riippumaton muutos (esim. liike tai reaktio) organismin toiminnassa, joka toistuu vasteena sille ominaiseen ärsykkeeseen. `

Aistinelimen reseptorin tai reseptoreita hermottavien hermosyiden vastaanottoalue.

Kaksi eri merkitystä:

1. Aistinreseptorit (silmän verkkokalvolla, ihossa jne.) ovat erikoistuneet reagoimaan kalvojännitteen muutoksilla erilaisiin energiamuotoihin (Valo, paine, lämpötila) ja molekyyleihin (haju- ja makuaisti).

2. Mm. postsynaptisen hermosolun solukalvolla on välittäjäainereseptoreita. Tietyntyyppiset molekyylit (välittäjäaineet, lääkeaineet) tarttuvat niihin aiheuttaen postsynaptisen hermosolukalvon kalvojännitteen muutoksia. Kullekin välittäjäaineelle ja sen alatyypille on olemassa omat reseptorinsa.

Addiktio; lääkkeen tai huumeen käyttöön liittyvä halu käyttää sitä jatkuvasti. Käytön lopettaminen saattaa myös aiheuttaa vieroitusoireita (elimistö on tottunut aineen olemassaoloon).

Esim. aisti-informaation eri piirteitä käsitellään aivoissa useissa eri "kanavissa" samanaikaisesti eikä vain yhtä kerrallaan ja peräkkäisesti. Näin rakentunut mekanismi takaa nopean informaationkäsittelyn. Ks. esimerkkinä näkemisen aivomekanismit.

Henkilön halu suoriutua käsillä olevasta tehtävästä tai toiminnasta. Saavuttamismotiivi on saavutusmotivaation tärkeä osatekijä. Vrt. epäonnistumisen pelko.

Niiden motiivien kokonaisuus, jotka vaikuttavat ihmisen motivoitumisessa sellaiseen toimintaan, jonka tuloksessa on korostetusti mukana onnistumisen tai epäonnistumisen kokemus. Synonyymi: suoritusmotivaatio.

Ihminen on ilman mitään ulkoista palkitsemista, "luonnostaan" halukas tekemään jotakin. Vrt. ulkoinen motivaatio.

Sisäkorvan kuuloelin, jossa sijaitsevat karvasolut (reseptorit) reagoivat erikorkuisiin ääniin.

Voimakkaat taistelun jälkeiset pelko- ja masennustilat sekä painajaiset.

Umpieritys, hormonieritys.

Aistimuksen tarkkuutta edesauttava mekanismi aisti-informaatiota käsittelevässä hermoverkossa.

Psykoottinen häiriö, johon liittyy aistiharhoja, harhaluuloja, ajatusten hajanaisuutta sekä tunneilmaisun muuntumista. Skitsofreniaa on useita eri tyyppejä.

Solurunko, sooma; tuman ympärillä oleva hermosolun pääosa, joka on hermosolun aineenvaihdunnan keskus.

Tunto- ja liikehermot.

Ihotunnosta vastaava hermojärjestelmä, johon liittyvät myös lihaksista ja nivelistä informaatiota tuovat mekanismit.

Määrätty aivokudos saatetaan toimintaan keinotekoisesti sähköisellä tai kemiallisella ärsytyksellä.

Vietin alkuperäisen kohteen sijasta jokin toinen, hyväksyttävämpi kohde alkaa tyydyttää vietin. Psykoanalyyttinen termi.

Androgeenit (mieshormonit) ja estrogeenit (naishormonit)

Jos toimintaa lisääviä (lepojännitettä vähentäviä) paikallisjännitteitä esiintyy (postsynaptisella) solukalvolla ajallisesti ja/tai paikallisesti tarpeeksi tiheässä, ne summautuvat. Tällöin niiden yhteisvaikutus voi olla riittävän suuri laukeamiskynnyksen ylittymiseksi eli aktiopotentiaali(e)n syntymiseksi.

Motivaation suuntaavalla aspektilla tarkoitetaan sitä, että motiivit vaikuttavat siihen, mitä tehdään (vrt. energia-aspekti).

Hermosolujen välinen, sähköisiä muutoksia kemiallisesti välittävä liitos (pre- ja postsynaptiset solukalvot ja niiden välinen synapsirako).

Synaptinen pääte; erikoistunut alue, joka sisältää synaptiset rakkulat (välittäjäaineet) ja muodostaa synapseja postsynaptisen hermosolun kanssa.

Stereopsis; kyky kolmiulotteiseen näkemiseen.

Henkilö liittää omaan käyttäytymiseensä, toisten käyttäytymiseen tai johonkin tapahtumaan arvioita sen syistä.

Tarkkaavaisuuden tahdonalainen kohdistaminen johonkin kohteeseen ja sen ylläpitäminen muista tekijöistä huolimatta.

Ydinjatke, aivosilta ja pikkuaivot.

Ks. aivokuori.

Aivojen keskeinen "väliasema", joka sisältää suuren määrän aisti- ja liikeratajärjestelmiin kuuluvia, viestejä muokkaavia ja välittäviä tumakkeita. Talamuksella on hyvin laajat yhteydet aivokuorelle.

EEG:stä tietokoneen avulla keskiarvoistetut aivojen toimintaa kuvastavat vasteet, jotka liittyvät aistiärsykkeiden käsittelyyn (sensoriset vasteet) tai liikkeisiin (motoriset vasteet).

Verkkokalvon valoherkät reseptorit.

Henkilön tunnereaktioiden yksilöllinen laatu ja voimakkuus. Ihmiset eroavat temperamentiltaan toisistaan. Temperamentti määräytyy suurelta osin perinnöllisesti.

Tärkein kivesten erittämä androgeeni.

TIETOKONETOMOGRAFIA

CT (computerized tomography); tietokonekerroskuvaus, jossa muodostetaan tietokoneitse viipalemaiset kuvat aivorakenteista useiden röntgenkuvien perusteella.

Ensisijaisvahvistajan yhteydessä esiintynyt ärsyke, joka ehdollistumisen tuloksena on alkanut suunnata ja käynnistää käyttäytymistä.

Identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen.

Tiheä hermosolumuodostelma, jossa tapahtuu viestien muokkausta ennen informaation siirtymistä tuovista radoista sitä edelleen vieviin ratoihin.

Emootioiden ristiriitaisuus, emootioidenvälinen vastakkaisuus.

Ihosta, lihaksista, nivelistä ja jänteistä informaatiota tuovat ääreishermot.

Basaaligangliot; liittyvät liikkeiden tuottamiseen mutta myös kognitiivisiin toimintoihin.

Liikesarjojen ja -kokonaisuuksien suunnitteluun osallistuva aivokuoren alue.

Ihminen on halukas tekemään jotakin siksi, että hän odottaa saavansa tekemisestä itsensä ulkopuolelta tulevan palkkion. Vrt. sisäsyntyinen motivaatio.

Behaviorismista muodostunut suuntaus, jossa organismin käyttäytymistä tarkastellaan ärsykkeen ja reaktion väliin tulevan tekijän eli organismin tilan avulla.

Se, miten usein ja säännöllisesti palkkio eli vahvistaja. seuraa reaktiota.

VALENSSI Ks. yllykearvo.

Aivoverisuonituksen seinämissä oleva "suodatin", joka päästää valikoiden aineita verenkierrosta aivokudokseen.

Vihan lataama käyttäytymisreaktio, joka tähtää ensisijaisesti haitan tai vahingon aiheuttamiseen toiselle ihmiselle.

Ei-tilannesidonnaista jäljittelyä. Jäljiteltävän mallin ei tarvitse olla läsnä, koska siitä on muodostettu mielikuva, sisäinen malli, jonka varassa jäljittely voi tapahtua silloinkin, kun alkuperäinen malli ei ole paikalla.

REM-uni (rapid eye movement), paradoksaalinen uni; keskeisin unennäkövaihe nukkumisen aikana, joka esiintyy tihenevästi kohti aamua osana univaiheita. Nimi johtuu vaiheessa esiintyvistä silmänliikkeistä. EEG muistuttaa valvetilan EEG:tä.

Eläinten kasvattamia tai muuten ihmisistä eristyksissä kasvaneita lapsia (esim. susilapset).

Uppoutuminen suoritukseen siten, että vain suoritus ja sen ehdot ovat tarkkaavaisuuden kohteena, ts. huomion kohteena ei lainkaan ole henkilön oma minä ja sen arviointi. Huippusuorituksiin esim. urheilussa tai taiteessa liittyy ilmeisesti usein tämänkaltainen kokemus.

Käyttäytymisreaktio, joka ensisijaisesti tähtää muihin tavoitteisiin kuin haitan tai vahingon tuottamiseen toiselle ihmiselle.

Transmitteri (neurotransmitteri); hermosolun synapsirakoon erittämä aine, joka aiheuttaa synapsinjälkeisen hermosolun (tai muun kohde-elimen) solukalvolla jännitemuutoksia. Välittäjäainejärjestelmät: Kolinerginen, adrenerginen, dopaminerginen ja serotonerginen järjestelmä kattavat laajoja aivorakenteita. Välittäjäaineina niissä toimivat vastaavasti asetyylikoliini, noradrenaliini (epinefriini), dopamiini ja serotoniini omine alalajeineen.

VÄLTTÄMISGRADIENTTI Ks. päämäärägradientti.

Useimmiten vasemman ohimolohkon alue, jonka vaurio johtaa puheen ymmärtämisen vaikeuksiin.

Ydinjatkeessa sijaitsevat mm. hengitystä ja sydämen sykettä säätelevät keskukset sekä osa aivoverkostoa.

Kohteen synnyttämä mielensisäinen jännite, joka suuntaa toimintaa kohteeseen tai poispäin kohteesta. Synonyymi: valenssi. Yllykearvo voi olla positiivinen tai negatiivinen.

- positiivinen yllykearvo: kohdetta pyritään lähestymään

- negatiivinen yllykearvo: kohdetta pyritään välttämään tai kohde pyritään tuhoamaan.

Somaattinen ja autonominen hermosto.