"Pacey ja Joey on söpö pari mutta Dawson ja Joey
kuuluu yhteen. Vai mitä mieltä ootte?!" (Emppu)

4.17 Opiskelupaikat
Hohhoo... No, edellistä parempi jakso. Vaikka jakson ekasta katsomisesta on jo mennyt kuukausia (vai?) niin päätinpä
sitten muistella sen verran, että voisin tarjota teille uskollisille luki/tukijoilleni pari minuuttia verbaalista pelleilyä.
Eli let's cut to the chase, shall we? Jakso oli taas laadukas, mutta sisälsi mielestäni liikaa ankeutta ja surua. Siis likka
pääsee yhteen maan parhaista kouluista eikä osaa tehdä muuta kuin itkeä! Ymmärrän tietysti Joeyn ahdingon, mutta
etenkin tällä kaudella on keskitytty liikaa juuri Joeyn ahdinkoon. Anyways, aluksikin Neloselle taas hattu pois; onnistuitte
(taas kerran) tyrimään hienon jakson alkuosan. Monestiko MTV3 teki tämän Roswellille? Ei siinä että olisin katsonut
yhtään jaksoa kyseistä sarjaa, mutta wild guess. Nelonen nimittäin onnistui jättämään pois pari mahtavaa repliikkiä
ja vitsiä. Että boo-hoo. Mutta aloitus oli hieno, ja kertoi aikalailla koko jakson sisällön; Joeyn ja Dawsonin tulevaisuuden
pähkäilyä. Mutta who cares? Jack ja Jen eivät yhäkään ole lopettaneet rulaamistaan. Koko New York-saaga oli huvittava,
mutta sisälsi juuri Jenin kohdalla paljon tärkeitäkin pointteja, joihin allekirjoittanut pystyy samaistumaan. Bodie! Vihdoin.
Menihän tässä kymmenisen jaksoa siitä, kun viimeksi näimme hra Kokkia, ellen aivan erehdy. Mutta hänen ja Bessien
hössääminen oli hellyyttävää. Samoin Paceyn asennoituminen siihen kun ensin kuuli Joeyn päässeen Worthyyn. Mutta
se mitä siitä seurasi oli kaikkea muuta kuin hellyyttävää. Itkettävää? Kyllä. Masentavaa? Kyllä. Surullista? Ehdottomasti.
Mitä ikinä tapahtui sille "Aion olla siellä missä sinä olet."-jutulle? Joka tapauksessa, Galen masu on ihana! Dawson taas
oli erilainen. Hyvässä mielessä. Mutta lisää siitä myöhemmin. Kaksi sanaa: Tom Frost. Yksi sana lisää: mahtavaa!
Koko terapia-juttu on hoidettu niin upeasti, että siitä on tullut yksi neloskauden parhaimmistosta. Frost on juuri Jenille
sopiva (en tarkoita pervolla tavalla), sillä tämä "haastaa" Jenin, ja todellakin osaa hommansa. Lisäksi tyyppi on erittäin
hauska, sortumatta silti epäasiallisuuksiin. No niin. Oli piristys vihdoin nähdä hieman ryhmässä oloa, sillä sitä on
neloskaudelta puuttunut. Jenin "burgeri"-pätkä oli lainaten jenkki-kolleegojani (lue: amerikkalaisia dc-faneja) "hilarious".
Sitten herra Golden Boy. Tiedostan toistavani tätä usein, mutta mitäs sille voi? Dawson todellakin on kasvanut, ja jatkaa
kasvuaan. Joku voisi olla iloinen. Minäkin. Pelkkä ajatus, että hän antaisi rahat Joeylle oli kieltämättä spontaani. Kenties
myös sanat hullu, hölmö, järjetön ja mitä-hittoa voisivat kuvata sitä. Mutta se, ettei tämä myöhemmin perunut puheitaan,
vaikka Joey kuinka antoi hänelle syitä tehdä niin, osoitti hänen ehdotuksensa olleen täydellisen vilpitön, sydämellinen
ja taka-ajatukseton. Ja kenties nämä samaiset sanat kuvaavat tätä nykyistä Dawson Wade Leerya. Ja Dawsonin
kehusessio sen kun vaan jatkuu. Se valokuva Joeysta ja Paceysta hänen huoneessaan kertoi kaiken. Siis, että wow.
En muuta osaa sanoa. Sitten... Joeyn oli jo aikakin tunnustaa valheensa. Periaatteessa hänellä oli jo viime jaksossa
täydellinen tilaisuus korjata erheensä, silloin kun Dawson pyysi anteeksi koko kysymystä. Mutta nyt hän vihdoin löysi
rohkeuden (?) kertoa totuuden. Kiitos siitä. Tästä huolimatta Joey ei todellakaan ansainnut Paceyn sympatiaa. Siis
tarkoitan, että Paceyllakin olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi aihetta pistää Joey tiukoille valehtelustaan, mutta toisaalta
oli kenties viisas veto tiputtaa asia, ja keskittyä toiseen sitä suhdetta purtavaan asiaan, eli tulevaisuuteen, ja sen asettamiin
paineisiin. Pacey kertoi mitä tunsi, pinnat siitä hänelle, mutta se pieni ikuinen optimisti sisälläin (Andie McPhee?) kiljuu
isoa EI:tä. Miksi käsikirjoittajat pudottelevat näitä pikkupommeja merkeiksi tämänkin suhteen tuhosta? Äääähh, haluan
skipata seuraavat jaksot, alright? Tiedän paremmin, etten näin tule tekemään. Mutta jottei tarvitse lopettaa tätä arvostelua
näin surullisissa merkeissä haluan taas kerran ylistää kirjoittajia J&J:n kala-pätkästä. Taas lainailen kolleegojani; brilliant.
Tässä parivaljakossa olisi enemmän ainesta Will&Grace-tapaiseen sitcomiin kuin itse Willissa ja Gracessa. Kuunteleeko
kukaan Warner Brosilla? Epäilen, ja kellun ahdingossa.

4.16 Valhe
Aivan aluksi haluaisin sanoa vain sen, että BUU JOEY! Vaikka hänellä olikin hyvät syyt valehdella, niin silti en voi
kannattaa hänen tekojaan, etenkin kuin sekä Dawson että Pacey antoivat hänelle tilaisuudet kertoa totuus. No jaa,
itse arvosteluun. Drue, Drue, Drue... Aivan mahdoton tyyppi. Siis olihan se tavallaan hauskaa, mutta toisaalta törkeetäkin.
Joey taas pani pojun koville, mikä oli hubaa. Jenin ja Frostin pätkät ovat AINA mielenkiintoisia, ja erittäin nautittavia.
Kuten myös tälläkin kertaa. Koko vakoilu-homma oli hulvaton. Ja Frost todellakin on reilu tyyppi, siis kun ottaa huomioon,
että tämä tiesi tytön puuhat koko ajan, eikä silti edes pahastunut. Aivan mahtava tyyppi. Jack oli huippu, kuten aina.
Jen & Jack todella rulaavat, siis saimme kaksi upeeta repliikkiä tässä jaksossa ("Tämä tyyppihän saattaa olla Christina
Aguilera-fani." ja "Katson Sinkkuelämää." - mahtavaa!). Aaahhh. No, sitten Pacey & Gretch. Ekaksikin, niillä kahdella todellakin
on hieno suhde. Ja Gretchen käyttäytyi upeasti tajutessaan Paceyn "vihjailut". Joeyn sisääntulo rantakämppään oli klassikko
("Hi."). Ja se aamupätkäkin oli erittäin onnistunut. Dawsonin ja Gretchenin illalla oli paljon potentiaalia, mutta sitten se
potentiaali hävisi. Se seksi-puhe oli hieno, ja todistaa heidän voivan olla täysin rehellisiä toisilleen, mikä on aina hienoa...
Siitä päästäänkin Joeyn valheeseen. Gretchenilla ei periaatteessa ollut oikeutta tuomita Joeyta, mutta toisaalta jonkunhan
se piti takoa vähän järkeä Joeyn päähän. Gretchen sitten todella kertoi Paceylle totuuden, mistä voi olla kahta mieltä.
Itsekään en tiedä kummalle kallistuisi, mutta koska Joey ei sitä selvästikään aikonut tehdä, oli se oikein Gretchenilta.
Siis, jos totta puhutaan, ei koko asia periaatteessa kuulunut edes Gretchenille, ja siksi oli aika outoa nähdä, kuinka tämä
otti ohjat käsiinsä tässä tilanteessa. Mutta anti nyt olla. Dawson on kasvanut, ja nyt vihdoin Joeykin tajusi sen. Ehkä
hiljalleen pääsemme eroon tästä koko "triangeli"-hommasta, sillä se alkaa jo väsyttää silmiä ja aivoja. Dawsonin vuosikirjan
korjaus, sekä se hammasharja-juttu olivat erinomaisia. Tämä jakso kokonaisuudessaan oli tapahtumarikas, mutten
pitänyt itse tapahtumista (lukuunottamatta Jenia & Jackia). Vielä kaksi jaksoa ennen taukoa...

4.15 Neljä tarinaa
Tarina-teemassa jatketaan... No, aaahhh. Ekaksikin se "aamukiusallisuus". No, se oli mielenkiintoinen ja todellakin
originelli juonikäänne. Ne Paceyn antamat suklaat olivat ihana ele. Toisaalta hänen painostus oli turhaa, ja Joeylla oli
hyvä syy suuttua. Ja olihan se sopimis-kohtauskin ihana. Tämä jakso sai todella minut pysymään P/Jerina. Oh yeah.
Ihan kuin edellinen jakso ei sitä jo tehnyt, mutta silti... Sitten seuraavaan stooriin. Brooksin hautajaisistakin olisi tietysti
voitu näyttää jotain, mutta toisaalta oli hyvä ratkaisu keskittää tämä osa Dawsonin surutyöhön. Ei se niin hirveä tyyppi
ole. Itse asiassa nykyisin Dawson on aika symppis. Kun nyt vihdoin pääsi siitä kateellisesta vaiheestaan yli. Mutta
Gretchen tosiaan oli upea ja tuki Dawsonia yhä. Grams on - Gretchenin ohella - yksi sarjan parhaista sivuhahmoista,
ehkäpä paras. (Sori Bess!) Gramsin ja Dawsonin kohtaus oli vakuuttava. Samoin se kohta, jossa Dawson ja Gretch lukevat
sitä dialogia. Gosh, mä rakastan tätä ohjelmaa. Sitten kolmanteen osaan. Jen, Jen, Jen. Siis tämä tyttö on rautaa. Koko
stoori oli aivan klassikko, kaikki ne pikku kommentit ja tokaisut olivat upeita. Se oli juuri sellaista huumoria, mitä minä
diggaan. Aivan mahtavaa. Tom Frostkin oli hupaisa uusi tuttavuus, ja on hyvä, että hänen hahmostaan tehtiin haastava
ja vahva tyyppi, sillä tuskinpa toisenlainenkaan olisi Jenille "pärjännyt". Hienoa, että DC on ottanut tämän asian (terapian)
käsiteltäväksi (Andien tapausta unohtamatta...), ja samalla se antaa Jenille vihdoin lisää omaa juonta, mistä olen AINA
iloinen. Hänen persoonansa on aivan liian upea ja monitasoinen, että sen voisi jättää taka-alalle. Joo, ja sitten viimeiseen
stooriin. Dawson ja Joey. Niinkuin ennen vanhaan. Muistaakseni silloin ennen vanhaan oli tapana olla rehellisiä? Ja
kohteliaita sekä huomaavia? Voi niitä aikoja. No jaa, olihan sitä kiva heidänkin ystävyyttään taas nähdä, etenkin koska
heillä nykyisin on niin terve suhde. Turhahan sitä hauskanpitoa on analysoimaan ruveta, eli suoraan niihin viimeisiin
minuutteihin. Ekanakin, Dawsonilla ei ollut MITÄÄN oikeutta kysyä tollaista Joeylta. Toki hän on hänen paras kaverinsa,
mutta rajat se on silti vedettävä. Ja vaikka hän tiedostikin tämän (ainakin jollain tasolla), niin silti hänen olisi pitänyt jättää
asia siihen. Mutta Joey se vasta virheen teki. Paceylle Joey lupasi aiemmin kertoa Dawsonille totuuden, mikäli se nousisi
esille. Muutenkaan Joeyn ei olisi pitänyt valehdella, sillä uskon Dawsonin ansaitsevan totuuden. Ja vaikka Joey miten
haluaisikin suojella Dawsonia, niin ehkäpä Jo'n kannattaisi muistella viime kevään ratkaisujaan, ja niiden seurauksia.
Siis, että HALOO! Mutta mitäs sille enää voi. Kokonaisuudessaan jakso oli hyvää jatkoa sitä edeltävään, vaikka tietysti
oli vaikea vastata sen asettamiin odotuksiin. Tämä systeemi, että jakso oli jaettu neljään osaan, oli piristävä ja toimiva.
Nämä uudenlaiset esitys-tavat (#3.20 Pitkä päivä ja #4.08 Epätavalliset epäillyt) ovat olleet virkistäviä, ja todella
mielenkiintoisia. Lisää, voisi joku huutaa... Kuten myös allekirjoittanut.

4.14 Talvinen tarina
NOOKIE, NOOKIE, NOOKIE. Upea jakso. Aivan mahtava. Ja ihan pelkästään niiden viimeisten minuuttien ansiosta. Oi joi.
No, mistäs sitä aloittaisi? Alusta, vaikka. Dawsonilta oli hieno teko jäädä Capesideen, Brooksin luokse, vaikka hänellä
olisikin ollut tilaisuus päästä viettämään hauskaa viikonloppua. Voima olkoon kanssasi, Skywalker. Tai jotain sinne päin.
Anyways, Gramsin ja Dawsonin kohtaukset olivat hienoja, ja syvällisiä, mutta samalla hyvin lämpimiä. Tulee mieleen Gramsin
ensimmäisimmät kommentit siitä naapurin pojasta... heh heh. Kyllä asiat ovat muuttuneet. Brooksin entisen parhaan kaverin
käynti oli hieno, ja samoin hänen pieni puheensa uskosta. Se koko ensirakkaus-soopa oli aivan täysin vertauskuvallista, mutta
antaa nyt olla tämän kerran. Dawson todellakin on kasvanut. Pakko myöntää. Kippis sille. Gretchen oli hienosti hänen tukenaan,
mutta yksi asia mikä koko jutussa jäi vaivaamaan oli se Dawsonin hyvästijäiset Brooksille. Siis vaikkeivat he nyt ihan parhaita
kamuja olleetkaan koko aikaa, mutta silti pelkkä "Nähdään, hra Brooks." Oh come on. Ottaen huomioon kaikki ne sanat ja hienot
syvälliset lauseet mitä Dawson suustaan ulos päästelee, olisi uskonut sieltä nyt löytyvän jotain merkityksellisempää. Ja samoin,
miten Dawsonin äiti; nainen, joka (tosin on raskautensa takia tunteellinen), ei ole koskaan edes varmaan jutellut koko miehen
kanssa, on täysin kyyneleissä hänen kuoltua, ja Brooksin kaksi läheisintä ihmistä (Dawson ja Grams) ei kumpikaan tirauttanut
kyyneltäkään. Ja, tiedän, Dawsonin itkeminen ei ole nättiä katseltavaa, mutta silti. Ja sitten lähdetään hiihtoreissulle. Jack ja Jen.
Oi voi, se kaatuminen. Tai, ne kaatumiset. Mutta etenkin se jälkimmäinen. Vieläkin naurattaa. Oli muuten aikamoinen lento.
Kyllä on sattunut tyttöön aikamoisesti. Ellei kohtauksessa käytetty stunttia. Mutta iso säälihyökyaalto kuka-ikinä-sen-kaatumisen-
nyt-esittikään-ihmisen takapuolelle. Voi nimittäin olla aika kipeenä. Joo, sitten se "You'd be amazed what a girl can do with
a hairclip and a little bit of time" oli upea. Ja sitten se kiistanalainen kohta, eli "The Next Best Thing" ja "Hellyyteni kohde"
Dawson's Creekin tyyliin. Voin myöntää huutaneeni "EI EI Ei!" kuvaruutuun heidän suudellessaan. Siis, itse rakastan heidän
ystävyyttään yli kaiken. Heidän suhteensa on kenties sarjan helmi. Mutta miksi siihen piti vetää tämä seksuaalisuus-juttu, en
tiedä. Jenille pointseja siitä, että hän tajusi lopettaa sen. Hänkin on todella kasvanut. Jackin "Mostly I'm scared that I'm never
gonna find a guy that I'll love as much as I love you" oli liikaa. Jos en olisi tiennyt sitä aiemmin, olisin varmaan ollut nessuja
vailla siinä kohdassa. Voisiko kundi olla yhtään upeampi? Ja sitten Joey ja Pacey. Sokerina pohjalla. Itse nookieta edeltäneet
kohtaukset olivat hienoja, ja rikastuttivat heidän suhteensa syvyyttä. Anna Evans, sanoin jo kerran, ja sanon taaskin. Bimbo
mikä bimbo. Pacey torjui hänet hienotunteisesti, mutta tehokkaasti. Että on ihana katsella kundia, joka on niin rakastunut. Joeyn
epävarmuus oli jo vainoharhaisuuden puolella, mutta samalla Paceyn viittaus Dawsoniin oli mielenkiintoinen. Ja kyllähän siinä
oli hyvä pointti. Dawsonin ja Joeyn puhelinkeskustelu oli yksi jakson merkittävimmistä kohdista, etenkin se loppu. "Hyvästi, Joey."
ja "Hyvää yötä, Dawson." Sitä voisi alkaa analysoimaan, mutta kellon ollessa pitkälti kahdentoista puolella, jätän sen teille.
Loppukohtauksestakin voisin kirjoittaa seitsemän sivua, mutta nyt pitäisi tiivistellä se pariin lauseeseen. Jo se hiusten harjaus
oli todella herkkä yksityiskohta, ja se kuvakulma oli omaperäinen, ja hieno. Joeyn "puhe" oli aivan mahtava, ja Pacey oli upea.
Ulkoisesti, siis. Aaaahhhh... Tuskin löytyy montakaan, joka ei olisi toivonut olleensa Katie Holmesin paikalla filmaamassa sitä
kohtausta. Ei reilua. EI todellakaan. Mutta koko kohtaus oli ikimuistoinen ja täydellinen. Loppui vain aivan liian lyhyeen. Aaahhh.
Vielä yksi aaahhh. Nyt on aika jatkaa kokeeseen lukemista, mutta jatkakaa te muistelua, ja kasettienne kelailua edes ja takaisin...
Sitä minäkin vielä tulen tekemään, monta monta kertaa. P.S. Tuli muuten historian pisin jaksoarvostelu, mutta who cares?

4.13 Toivoton
Okei, eli no... toivotonta hommaa, ainakin jos Dawsonia ajattelee. Siis, tietenkin tämän ikäkysymyksen oli noustava
jossain vaiheessa, kaikkihan sen arvasi. Paljon pointseja käsikirjoittajille, että he osasivat esittää senkin hyvin, ja samalla
myös hauskasti. Oli ilo seurata, kuinka Dawsonin ja Gretchenin välillä on näin runsaasti rehellisyyttä ja kunnioitusta.
Miinuspointteja siitä jazz-klubikohtauksesta, sillä sen eukon laulamista näytetiin aaaaivan liian pitkään. Siis puuttuu vain
Vonda Lammaspaimen ja Pulla-mies tanssimasta tiputanssia... Huomaa, että kello on jo yksitoista, ja että katsoin pätkän
Ally McBealia pari tuntia sitten. No niin, yhtä ilo oli taas nähdä rva Valentine. Oi miten ihana tuttavuus... Can't help loving
that b***h. Ja Drue taas osoitti hienotunteisuutensa ja herrasmiehisyytensä. Well done, man. Surullisinta koko asiassa on
se, että tollaisia "miehiä" (no onhan se ulkoisesti mies, mutta sisältä... höm, höm), niin sellaisetkaan eivät vielä ole kuolleet
sukupuuttoon. No way. Mutta takaisin aiheeseen, eli no, Anna Evans. Uusi tuttavuus. Olisi ollut mielenkiintoista, jos juoneen
olisi kehitelty Paceyn ja Joeyn välistä mustasukkaisuutta, mutta toisaalta hyvä, ettei siihen kliseeseen sorruttu. Eiköhän kaikki
ole jo saaneet tarpeeksi siitä taudista, ainakin vähäksi aikaa. Pacey todellakin taas jatkaa tuota ritari-toimintaansa, eikä
minulla (kuten myöskään monella muullakaan) ole mitään sitä vastaan. Ja no, saihan se Joey vähän inhimillisyyttä puristettua
Druesta. Anna todellakin oli bimbo. Mutta mitä sille voi? Tobey. Oi Tobey, Tobey, Tobey. Joko olen sanonut, että todella pidän
tästä tyypistä? Ja Jack sopisi sille niin hyvin. No jaa, we'll see... Jen taas puuttui, mistä en taaskaan pitänyt. Gramsin ja
Brooksin kohtaus, etenkin se viimeinen, oli ihanan tunteellinen, ja heidän suhde on ollut hieno sivujuoni tällä kaudella. Joeyn
ja Paceyn pieni sex-talk oli myös hyvä, ja enteilee seuraavaa jaksoa (ooops, sori, no kaikkihan sen on jo nyt nähnyt.) Ylipäätään
jakso oli kasin pintaan, mutta siitä jotenkin puuttui sitä jotain. Mutta eiköhän se seuraava jakso korvannut sitä jotain... Aaah,
ja sitten seuraavan arvostelun kimppuun...

4.12 Paceyn syntymäpäiväjuhlat
Jeah, jeah, jeah. Beatles-kuume iskee... NEways, jakso oli erinomainen. Aivan suurenmoinen. Upea. Jo alusta asti
melkeinpä kaikki Pacey-kohtaukset olivat hulvattomia. Vieläkin naurattaa. Okei, eli itse asiaan. Aaah, miten tätä voi
ylipäätään arvostella? Jakso oli kaikinpuolin täydellinen. Erityisesti rakastin Paceyn ja hänen perheensä välien näyttämistä.
Siis come on. Hirvee perhe! Ei pahalla, mutta silti. Gretchen oli ainoa, joka osasi käyttäytyä. Ja minä jo luulin Dougien
olevan ns. Paceyn puolella. Mutta silti hänkin petti minut... Joo, ja sitten Paceyn isä. Silloin tokan kauden viimeisessä
jaksossa kun hän oikeasti puhui Paceylle, siis kuin isä ja poika konsanaan, niin no, ehkä minä vaan todellakin luulin,
että John Witter olisi nyt "kunnollinen" isä. Mutta ei niin ei. Hienointa koko jutussa on se, että surkeista lähtökohdista
huolimatta Paceysta on varttunut aivan uskomattoman loistava mies. Ja hauska. Siis esim. se "Her name is Joey, ma'."
ja sitten "Of course you did." siis aivan hulvatonta. "Oh, joy..." oli myös upea. Mutta kaikista hauskin oli kenties se
ruokapöytädialogi. LOL. Mutta muillakin tahoilla jaksossa oli hienoja kohtia, kuten Jenin ja Tobeyn kohtaukset, Dawsonin
ja Gretchenin kellaripätkä, sekä sitten se kun Pacey tuli isänsä kanssa sisälle ja sai "oikeanlaisen" synttärisankari-sisääntulon.
Kaikista ihaninta oli se kun kaikki lauloivat "Happy Birthday':tä ja laulun loputtua Joey sanoo Paceylle 'I love you'.
Mutta tämän huomasivatkin vain harvat, sillä hän ei sanonut sitä ääneen, mikä teki siitä koko jutusta niin erikoisen.
Ja hienon. Tobey todellakin käyttäytyi törpösti Jackia kohtaan... Oh poor Jackers. No, Gretchenin ja Dawsonin hommaa
en edes ala analysoimaan, sillä ei minulla ole paljoakaan niin maata mullistavaa sanottavaa siitä. Periaatteessa heidän
suhteensa on tietyllä tavalla hieno, mutta ei todellakaan yhtä taianomainen kuin sen nuoremman Witterin. Well, I am
a P/Jer. No niin, vielä kaksi viikkoa ja sitten we're getting NOOKIE! hehee... Moido!

4.11 Dawsonin tao
Ou wau. What a bunch. Nyrkkeilijänäkin se pärjäisi... Go Joey! No, jakso alkoi jo hienosti, eli Paceyn ja Dawsonin
yhteiskohtauksella. Hattu pois Dawsonille, joka taas kerran osoitti kypsyyttään kertoessaan Paceylle totuuden
tunteistaan Gretchenia kohtaan. Miinus Paceylle asenteensa vuoksi. Oli silti hienoa nähdä reilusti Witterien sisarusten
kohtauksia. Ne olivatkin erittäin onnistuneita, ja vaikka heidän road trippinsä vähensikin Joeyn ja Paceyn kohtauksia
reippaasti, niin oli silti mielenkiintoista nähdä heitä kahta yhteisissä kohtauksissa. Okei okei, sitten siihen Joeyn iskuun.
Sanoin jo kerran ja sanonpa uudelleen: wau. Drue todellakin on a son of a b****, ja oli täysin oikein Joeylta motata sitä.
Yllättävää kenties oli Joeyn ns. lämpeneminen Drueta kohtaan lopussa. Siis kun hän tajusi Druen motiivin. Mutta missä
oli Jen? Konsertissa, okei okei... Kai pitää vain hyväksyä se tosiasia, ettei kirjoittajilla riitä mielikuvitusta keksiä
pientä sivujuonta Jenille. Seuraavassa jaksossa sitten. Samoin Jackille. Gramsin ja Brooksin suhde oli hyvä lisä tähän
jaksoon, ja muutenkin se oli ennustettavissa. Joo, sitten se koko Dawsonin ja Gretchenin juttu. Oh gosh. Ekanakin se
kirje oli kyllä romanttinen, omalla tavallaan, mutta kenties vähän liikaa. Siis että kylläpä sattui löytymään juuri se kirje,
juuri oikeaan aikaan. Mutta se on sitä tv-draaman taikaa. Joo, Nick oli todistetusti pässi, ja onneksi Gretchen lopulta
tajusi sen. Vaikka loppukohtauksessa Gretchenin ilme näytti hänen pitävän Dawsonia enemmänkin suloisena kuin
haluttavana, niin silti se oli yksi hienoimmista. Ehdottomasti. 'What took you so long?' oli upea. Hienoa työtä. Ja samoin
se Joeyn ja Paceyn ainoa yhteinen kohtaus - se laiturilla siinä lopussa - oli niin ihana. Siis se tapa miten Pacey piti Joeyta
jalkojensa välissä... Okei, kuulostaa pervolta, mutta suloista silti. Eiköhän tämä nyt riitä. Hurmaava jakso, ja hienoja
juonikäänteitä... 'I had a few things to do first.' Aaahhh... Ja näin sydämeni sulaa.

4.10 Itseluottamusta
Joo, eli aivan aluksi haluan - ikävä kyllä - julistaa tämän kenties kauden tylsimpien jaksojen top-vitoseen. En tosin tiedä
onko ns. tylsiä jaksoja viittä, mutta silti. Löytyi jaksosta paljon hyvääkin, pakko myöntää. Ensiksikin mieleen tulee
Dawsonin lahja Joeylle... Varmasti yksi kauneimmista hetkistä. Pacey oli taas upea. Vaikka Joey raivostuikin Paceylle
syyttä suotta, niin silti Pacey käyttäytyi kuin täydellinen poikaystävä ja meni hra Kasdanin luokse puhumaan Joeyn puolesta.
Ja samoin hän onnistui hienosti ns. painostamaan Joeyn selvittämään tunteensa, ilman että käyttäytyi törpösti. Go, Pace!
Ja lisäksi hän on upea Alexanderin kanssa... Oli muuten kiva nähdä Alexia pitkästä aikaa. Joeyn ja Dawsonin kohtaus oli
hieno, ja koskettava. Ihana nähdä heidänkin ystävyytensä, ja sen, että se on taas kunnossa. Mitä siinä nyt puoli vuotta meni...
Anyways, vihdoin Jackia ja Jenia kunnolla!!! Kiitos! Ensinnäkin, Jenin vaatteet olivat upeat! Pienoisen mielipide-sodan jälkeen
olen yhä sitä mieltä. Mutta se ei ole pointtini, vaan siis se koko juttu. Virkistävää saada Jackillekin jotain äksöniä, oli jo
korkea aika. Ja Tobey oli hyvä tyyppi, omalla tavallaan, tosin. Ehkä hän saattoi tulla hieman liian kovasti Jackia arvostelemaan,
mutta silti jotenkin pidin hänestä. Plus se on aika söpö. Joo, ja sitten Dawson ja Gretchen. Luulisi 21-vuotiaan pystyvän kertomaan
tunteistaan suoraan. Mutta ei niin ei. Ehkä sitten ensi jaksossa ;) ... Joo, eiköhän tämä tästä. Hieno jakso, vaikka arvostelun
alussa sen mollasinkin tylsäksi. Eihän se sitä ollut. Eli perun sanani, ja nyt sanon, että jakso oli hyvälaatuinen ja
mielenkiintoinen, suurimmaksi osaksi Jackin, Tobeyn ja Jenin ansiosta. Mutta ensi viikkoa odotellen...

4.09 Paceyn tilaisuus
Iso käsi (ei) Nelosen kääntäjille aivan surkeasta otsikoinnista taas kerran. Amerikassahan jakso oli nimetty 'Kiss Kiss
Bang Bang'-nimiseksi, siis koska sen Hra Brooksin Dawsonille antaman kirjan nimi oli sama. Ja pakkohan se on
myöntää, ettei 'Pusi Pusi Bam Bam' ole kenties sopiva nimi jaksolle, mutta silti. 'Paceyn tilaisuus'. Come on. Ensin
oli 'Tulevaisuuden odotuksia', sitten 'Suuria odotuksia'. Sitten tuli 'Andien tilaisuus' ja nyt 'Paceyn tilaisuus'.
Come on. Vähän mielikuvitusta, kiitos! Mutta ei edes huono otsikointi onnistunut pilaamaan tätä nautintoa. Siis upea
jakso taas kerran. Jo jakson toinen kohtaus oli mahtava, siis Rva Valentinen ilmeen näkeminen Joeyn kertoessa miksei
tämä pääse tarjoilemaan kemuihin. En saisi sanoa, mutta what a total b***h. Eikä omena todellakaan kauas puusta putoa...
No niin, eli vaikka tämä touhu alkaakin jo kyllästyttää, niin silti en voi olla sanomatta että: Thank Gosh For Jack & Jen!
Jo se 'Will & Grace'-pätkä oli klassikko. Samoin Gretchenin saadessa lisäaikaa en voi olla pitämättä hänestä. Upea tyyppi.
Samoin - omalla tavallaan - upea tyyppi on Hra Brooks. Kyllä ainakin hauska se osaa olla, jos ei muuta. Aivan hulvatonta.
Dawsonin ja Brooksin kohtaukset ovat takuuvarmaa naurukamaa. Kuten myös Brooksin ja Gramsin kohtaus oli hauskalla
tavalla hieno. Joey & Pacey taas... no, mitä sitä voi sanoa? Upea pari. Artisokkaa... LOL. Loppukohtauksesta en voi oikein
sanoa paljoakaan, sillä no... good for them. Saipahan Dawson vihdoin jotain säpinää... Taisi viime kerrasta olla aikaa (oliko se
se Jackin exä, Kate? Ja jos yhtä suukkoa ei lasketa, niin se oli sitten Eve Whitman. Ja kuka haluaa muistella sitä?). No,
Gretchen on upea ja Dawson saa olla onnellinen. No jaa, saa se Gretchenkin olla. Anyways, jakso oli kaikessa
kokonaisuudessaan aivan erinomainen, ja varmasti yksi kauden parhaimmista.

4.08 Epätavalliset epäillyt
Usein käyttämääni sanaa taas lainaillen: mahtavaa!! Aivan upea jakso. Olikin jo aika saada hieman salapoliisimaisuutta
Dawsoniin, ja kirjoittajat onnistuivat siinä täydellisesti. Samoin jakson kuvaajat tekivät erinomaisen homman, ja juuri
se erikoinen, mutta samalla mielenkiintoinen sekä hieno kuvaustekniikka kekseliään juonen kanssa tekivät jaksosta
niin onnistuneen. Juonta on vaikea lähteä analysoimaan, sillä jakso ei niinkään keskittynyt hahmojen "henkiselle tasolle",
mikä oli kivaa vaihtelua. Jackin uusi ystävä Molly oli valloittava, samoin ei voi oikein sanoa Dawsonin toisesta uudesta
ystävästä. Gretchen jatkaa loistamistaan, mutta en voi sanoa pitäneeni Brooksista tässä jaksossa. Jackin kohtaus
Jenin ovella oli hauska, ja yhä jankutan sitä, että Jackia kehtaisi katsella enemmänkin... Hänen ja Jenin kohtaukset
rulaavat viikosta toiseen. Drue... no, karmaa. Mitä muuta voi sanoa? Ei muuta tarvitsekaan. Sitten Dougie... Dougie,
Dougie, Dougie. What a great guy! Ihan tosi, kolmannen kauden alusta lähtien hänestä on tullut huipputyyppi. Ja hänen
ja Paceyn kohtaukset olivat kiinnostavia, sekä samalla todella hauskoja. Taas se tuttu sana; lisää! Joeyta ja Paceyta
ei ollut tarpeeksi - yhteiskohtauksia siis. Mutta sekin yksi vähäinen oli mahtava. Ahhh... Sarjan tekijät onnistuivat hyvin
ns. "paikkaamaan" sen Andien paikan, tuomalla uusia ihmisiä jaksoon, mikä teki jaksosta todella mielenkiintoisen ja
mukaansa tempaavan. Jatkoa odotellen... Muistakaa muuten tsekata se uusi taustakuva! Ja mailailkaa mielipiteitänne!

4.07 Andien tilaisuus
Ei ei ei... Nyt se on poissa, ei kiva. Vaikka Andiella oli ärsyttävät hetkensä, niin silti aloin todella pitää hänestä.
Joten miksi oi miksi? Nooo, mitäs sille enää voi. Eli, ensinnäkin, jakso oli upea! Taatusti yksi kauden parhaimmista.
Upea. Jenin ja Jackin ensimmäiset kohtaukset olivat hirveitä, sillä heillä todellakin on upea ystävyys. Samoin muutkin
Jenin kohtaukset olivat kamalia. Siis miten ihmeessä joku voi olla niin säälittömän julma? Puhun Druesta, tietenkin.
Dawsonin ja Hra Brooksin kohtaukset puolestaan rulasivat. Mahtavaa. Gretchen taas pimennossa. Julmaa. Mutta
Andien ja Paceyn yhteisiä kohtauksia on ollut ikävä, ja tämä jakso osoitti miksi. Meredithin ja Joshin kemiat todellakin
pelaavat yhteen erittäin upeasti. Ravintola-kohtaus oli melkeinpä täydellinen. Ja Andien puheen aikana enpä usko
että monikaan säilyi kuivilla silmillä. (Olipas toi hieno lause;)...) No minä ainakin tirskautin pari kyyneltä. Oooohhh.
Että minä rakastan tätä sarjaa. Jenin ja Jackin loppukohtaus oli todella suloinen. Andien pikku "pujahdus" siinä lopussa
oli myös ihana. Ainoa negatiivisella tavalla itkettävä asia olikin David Dukesin "omistuskirjoitus". Muuten jakso oli
aivan täydellinen. Erittäin onnistunut. Lisää...

4.06 Suuria odotuksia
Kyllä nyt odotellaan... Okei, eli taas tuli vaikeasti arvosteltava jakso, ja ehkä sen takia olenkin lykännyt arvostelua
jo viikon verran (tosin flunssa ja päänsärky ei asiaa auttanut myöskään). Mutta nyt se tulee. Ensiksikin, miten minusta
alkaa tuntua, että viimeiset kaksi jaksoa ovat olleet pelkkää valistusta? No, ei kenties pelkkää, mutta silti. Mutta hyvä se.
Oli itse asiassa hyvä, että näytettiin että vaikka Andie onkin suurinpiirtein päässyt pahimman yli, niin että silti hänellä
on heikkojakin hetkiä, eikä hän todellakaan ole täydellinen. Hän on todellinen. Ja oli myös hienoa nähdä pappa-McPheetä,
ja sitä kuinka hän on muuttunut. Nyt hän on jopa isä. En todellakaan rakasta Drue'a, enkä todellakaan hänen vaikutustaan
Jeniin, mutta silti Andien oma mokahan se oli. Ja on tappavan tuskaista katsoa kuinka Andien virhe tuhoaa koko ohjelman
yhtä parhainta suhdetta -> Jenin ja Jackin ystävyyttä. Gretchen ja Dawson saivat vihdoinkin eteensä sen pakollisen
kysymyksen, eli ollaanko vain ystäviä vai ei? Ja onnittelut Dawsonille, joka onnistui käyttäytymään kunnioitettavasti.
Vaikka Joey & Pacey olivatkin mukana. Iso käsi D:lle. Joeyn ja Paceyn kohtaukset olivat taas kerran suloisia, mutta tahtoo
enemmän! Ja mikä ikinä Joeylla onkaan Gretchenin ja Dawsonin jutun takia, toivon kovasti, ettei se vaikuta hänen
suhteeseensa Paceyn kanssa. Ja toinen iso käsi Leeryjen uudelle tulokkaalle!

4.05 Perhelisäys?
Lievästi tylsempi jakso kuin edeltäjänsä, mutta silti hyvä. Itse rakastin erityisesti Dawsonin ja Gretchenin
kohtauksia, sekä Dawsonin ja Hra Brooksin viimeistä kohtausta. Osaahan se Dawson olla hauskakin... sori sori.
Joka tapauksessa, jakso oli erittäin onnistunut valistus-jakso, ja kai sitä jokaisen nuorisosarjan on sellainen esitettävä.
(Uskomatonta, että lajittelin DC:n nuorisosarjaksi, mutta kaipa se sitä on -> kilpailijoitaan vaan reilusti laadukkaampi...)
Mutta viesti meni perille, ja se hyvä. Yksi kysymys vaan, missä olivat Jen, Drue ja Pacey? Joo, näytettiinhän Jenia
ja Paceyta, mutta ei läheskään tarpeeksi! Tahtoo lisää Joshuaa ja Michellee! Ja heti! No, onneks on videot keksitty...
Ja taas eksyin aiheesta. Siis, jakson nimi siis oli loppujen lopuksi 'Perhelisäys?', mikä tosin oli hieman yksipuolinen,
sillä sen mukaan jakson päätarina olisi ollut se mahdollinen perheenlisäys. Mikä ei pitänyt paikkaansa, vaikka niin
saattoikin kenties luulla. Siis ottaen huomioon sen määrän, joka Mitchille ja Galelle annettiin. Mutta seuraava jakso
tulee taas olemaan vähempi vanhuksista, ja enemmän nuorison "hauskan" pidosta. No, sittenhän te sen näette. Tämä
tästä tällä kertaa. Ja todellakin, älkää unohtako lähettää palautetta ja muuta sellaista! Kaikkeen vastailen heti! Moido!

4.04 Tulevaisuuden odotuksia
Yhdellä sanalla: mahtavaa! Vielä vajaa viikonkin jälkeen en vieläkään ole nähnyt sitä tarpeeksi, siis sitä Joeyn
juopottelua ja sitten Joeyn ja Paceyn välien selvittelyä. Mahtavaa! En ikinä tiennyt, että Joey Potter voisi olla vielä
hauskempi kuin hän on - selvinpäin siis. Mutta hauskaa riitti. Katie Holmes todisti, että hänestä on aikamoiseksi
komedienneksi, mikäli jonain päivänä päättää jättää draaman ja jännärit menneisyyteen. Jenin, Andien ja Joeyn
kohtaus oli suurenmoinen. Heistä on tosiaan tullut todella hyviä ystäviä, mikä oli erittäin piristävää, kun ottaa huomioon
sarjan miespuolisten tähtien välien olosuhteet. Mutta Jack, oi raukka-Jack. Ei kiva. Andie puolestaan oli taas huvittava.
Siis come on, rajais vähäsen... Sori, mutten voinut olla sanomatta sitä. Itse taas olin mielissäni Jenin "kypsyydestä",
ja kuinka tämä on todella kasvanut, kun ottaa huomioon millainen tämä oli ollut New Yorkissa. Ja kun vertaa häntä
Drue Valentineen. Sitten, Gretchenin suuri salaisuus. Vaikka tiedänkin sen jo etukäteen, niin silti on mielenkiintoista
seurata hänen ja Dawsonin ystävyyden edistymistä, ja kuinka he jo alkavat luottaa toisiinsa. Sitten Pacey... oi Pacey.
Siis voisiko maailmassa olla täydellisempää tyyppiä? Tosissaan upea jätkä. Ja jos Joey jonain päivänä päättää
dissata Paceyn, niin kyllä hän minulle aina kelpaa... Kuulitteko, käsikirjoittajat? Tänne Suomeen vaan!! Okei, okei,
aika lopettaa ilmiselvästi. Keep it Dawson's Creek. I know I will.

4.03 Capesiden herrasmiehet
Tämä arvostelu tulee reippaasti myöhässä, mutta silti tässä se on. Ensinksikin, missä oli Gretchen? Toiseksi, miksi
oi miksi? Tahtoo True Loven takas! Epäreilua! No, anyway, jakso oli erilainen ja sen takia hyvää vaihtelua. Jenin ja
Paceyn kohtaukset olivat todella hyviä, ja dialogi oli todella hauska. Drue taas... no, mitäs hänestä voi sanoa? Jos
joku keksii, niin ole ystävällinen ja mailaile mitä pikemmiten. Druesta on selvästikin tulossa uusi Abby Morgan.
Miespuolinen siis. Ja vaikken koskaan pitänyt Abbysta, niin silti pidin siitä, millainen vaikutus hänellä oli jengin
yhteishenkeen ja itsetuntoon. Ja tarkoitan sitä hyvällä. Ihan tosi. No, sitten... Dawsonille iso käsi. Ja samoin Paceylle
siitä, että hautasi ylpeytensä ja meni juttelemaan Dawsonille. Mutta ihan tosi, lisää Jackia. Please! Andie sentään sai
hieman omaa juttua tässä jaksossa, ja se oli tod. hyvä. Loppujen lopuksi, neljäs kausi on alkanut erinomaisesti ja on
jo kovassa vauhdissa tulemaan kenties paras tuotantokausi ohjelman historiassa.

4.02 Koulukurjuus
Neljännen tuotantokauden toisen jakson arvioiminen tulee olemaan vaikeaa, sillä jotenkin en vain saanut tuntumaa
siitä. Vaikka olenkin katsonut jakson useasti (mutten yhtä monesti kuin ensimmäisen), niin silti se vain ei... iske.
Siis, tietty se oli hieno jakso, jossa tapahtui paljon erilaista, mutta jotenkin se kuvaustekniikka ja ympäristö vaan
oli niin jotenkin kylmä. Jostain syystä edellisen jakson ilmapiiri vain oli paljon "lämpimämpi". Anyway, totta puhuen
olisi erittäin hienoa nähdä Dawsonin aikuistuvan. Tämä "pacey-vei-mun-tytön-en-ikinä-puhu-sille"-Dawson alkaa
jo ottaa hermoille. Andie ja Jack eivät olleet jaksossa tarpeeksi, mutta Gretchenin hahmosta taas on hyvää vauhtia
tulossa yksi vakiokasvoista, ja totta puhuen minulla ei ole mitään sitä vastaan. Samoin tämä toinen uusi kasvo,
eli Drue Valentine. Yhdellä sanalla wow. Jos en jo tietäisi mitä tulevissa jaksoissa tulee tapahtumaan, niin saattaisin
jopa pitää hänestä. Siis olihan jäbä mielenkiintoinen, ja on ilmiselvää, että hän tulee aiheuttamaan vielä paaaaaljon
päänvaivaa koko Capesiden jengille. Sou, vaikka jakso olikin hieman vaikeasti hahmoteltavissa, niin silti se oli
hieno jakso, ja vielä iso kiitos Neloselle tämän upean sarjan esittämisestä!