Pauli Matti Juhani Leskinen syntyi 19.2.1950 juankoskelaisen sekatyömiehen perheeseen. Neljä vuotiaana hän oppi lukemaan ja sen jälkeen alkoi opetella myös kirjoittamista. Koulussa Juice oli keskitason oppilas ja omien sanojensa mukaan sen verran tavallinen, kiltti koululaunen, että tuskin monet koulutoverit häntä muistaisivatkaan, ellei hänestä olisi tullut kaikkien tuntemaa Juicea.
1960-luvun puolivälin paikkeilla Juice aloitti runojen kirjoittamisen ja kiinnostui enemmälti musiikista. Varsinaisten omien kappaleiden tekemisen hän aloitti 18-vuotiaana. Hän oli ostanut ensimmäisen kitaransa (akustisen Landolan) kaksi vuotta aiemmin 18 markalla. Innoittajina oman musiikin tekemiselle olivat sekä kotimaiset iskelmät että ulkomainen rockmusiikki, mm Bob Dylan, The Beatles sekä Frank Zappa. Noihin aikoihin Juice teki myös suomenkielisiä sanoituksia mm. Bob Dylanin kappaleisiin. Kirjallisella puolella innoittajina Leskisella ovat olleet Eino Leino, Lauri Viita sekä Jarkko Laine.
Ylioppilaaksi päästyään Leskinen päätti lähteä opiskelemaan ja koska häntä kiinnostivat erityisesti kielet, hän hakeutui Tampereen kieli-instituuttiin. Saatuaan tiedon, että hänet oli hyväksytty oppilaaksi kyseiseen opinahjoon, hän ei kauan aikaillut vaan muutti samantien, eli kesällä 1970, Tampereelle. Opiskelujen alettua Juice alkoi soitella opiskelutoverinsa Max Möllerin kanssa lainamateriaalia, lähinnä Creedence Clearwater Revivalia, mutta jonkin verran myös Leskisen biisejä.
Keväällä 1971 Leskinen tutustui kämppäkaverinsa Markku Luokkalan välityksellä Kiimingistä tulleseen tiedoitusopin opiskelijaan Mikko Alataloon, joka kiinnostui Leskisen kappaleista ja alkoi soitella yhdessä tämän ja Möllerin kanssa. Näihin aikoihin soittohomma oli varsin harrastuspohjaista ja yleensä soitto tyrehtyikin kesän ajaksi, jolloin sankarimme olivat kuka missäkin. Kesätöissä tai muuten vain poissa opiskelukaupungistaan.
Syksyllä 1972 jäivät kieliopinnot enempi taka-alalle (Leskinen saikin koulustaan potkut pari viikkoa ennen lopputenttiä) ja soittaminen alkoi nousta vahvemmin esille, kun porukkaan otettiin mukaan Alatalon tuntema Harri Rinne. Tällöin bändille keksittiin myös mainio nimi Los Coitus Interruptus, joka suomeksi käännettyna tarkoittaa keskeytettyä yhdyntää. Tällä kokoonpanolla yhtye alkoi toimia ja soitella Harri Rinteen asunnossa Otavalankatu 8:ssa ja pian he tekivät myös äänityksiä biiseistään, joita syntyi varsin kovaan tahtiin.
Jossain vaiheessa mukaan liittyi viideskin mies, ensimmäinen opiskelijapiirien ulkopuolelta tuleva soittaja. Hän oli Pentti Penninkilampi, josta oli tarkoitus tulla ryhmän basisti, mutta koska Harri Rinnekin oli halukas soittamaan bassoa, hankki Penninkilampi itselleen sähköurut ja näin saatiin yhtyeen soundia monipuolisemmaksi. Kasetteja yhtyeen tuotoksista tehtiin kaiken aikaa ja loppuvuodesta yhtye lähetti biisejään sisältävän nauhan Helsingissä sijaitsevaan Love Records -yhtiöön, josta miekkoset olivat kuulleet Alatalon opiskelijakaverilta Matti Ijäkseltä.